+372 50 80 660 Õismäe tee 115A, Tallinn
Ma-Pe: 10-18
La, Su: suljettu
Haabersti eläinlääkäriasema
+372 50 80 660 Õismäe tee 115A, Tallinn
Ma-Pe: 10-18
La, Su: suljettu
FI

Tartuntatautien diagnosointi ja hoito

+372 50 80 660 Õismäe tee 115A, Tallinn
Ma-Pe: 10-18
La, Su: suljettu
Haaberstin Eläinklinikka
Haabersti eläinlääkäriasema

Ensimmäinen eläinlääkäriasema Virossa ja IVY-maissa, jolla on Cat Friendly Clinic -lisenssi.

Lue lisää klinikasta
Haabersti eläinlääkäriasema Meidän missiomme
Haabersti eläinlääkäriasema 23 vuoden kokemus
Haabersti eläinlääkäriasema Potilaidemme tarinat
Haabersti eläinlääkäriasema Arvostelut
Haabersti eläinlääkäriasema Laitteet
Haabersti eläinlääkäriasema Menetelmä
Haabersti eläinlääkäriasema Asiantuntijat
Asiantuntijamme
Haabersti eläinlääkäriasema
Olga Sjatkovskaja
Loomaarst Cat Advocate
Haabersti eläinlääkäriasema
Jevgenia Laksberg
Loomaarst
Haabersti eläinlääkäriasema
Aleksandra Goryljova
Administraator
Haabersti eläinlääkäriasema
Aleksandra Kask
Loomaarsti abiline

Kissojen tartuntataudit, joita tutkimme ja hoidamme Haabersti Loomakliinikissa

  1. Kissan tarttuva vatsakalvontulehdus (FIP, Feline Infectious Peritonitis)
     FIP ei ole enää kuolemantuomio! Uusien tutkimusten ja lääkehoitojen ansiosta tautia voidaan paitsi hoitaa – myös parantaa kokonaan;
  2. Kissan immuunikato (FIV, Feline Immunodeficiency Virus);
  3. Kissan leukemia (FeLV, Feline Leukemia Virus);
  4. Kissan herpesvirusinfektio (FHV, Feline Herpesvirus);
  5. Kissan kalikivirusinfektio (FCV, Feline Calicivirus);
  6. Kissan parvovirus / panleukopenia / kissarutto (FPV, Feline Parvovirus / Panleukopenia);
  7. Vektorivälitteiset infektiot (transmissiiviset taudit):
    • Hemotrooppiset mykoplasmat (Haemotropic mycoplasmas);
    • Anaplasmoosi (Anaplasma spp.);
    • Borrelioosi (Borrelia spp.);
    • Bartonelloosi / kissan raapimatauti (Bartonella henselae);
  8. Silmien infektiot:
    • Kissan klamydia (Chlamydophila felis);
    • Mykoplasmoosi (Mycoplasma felis);
  9. Ruuansulatuskanavan loistaudit:
    • Sukkulamadot (Toxocara / Toxascaris);
    • Heisimadot (Taenia spp., Dipylidium caninum, Diphyllobothrium latum);
    • Giardiaasi (Giardia spp.);
    • Tritrichomonoosi (Tritrichomonas foetus);
  10. Zoonoosit – ihmiselle vaaralliset infektiot:
    • Toksoplasmoosi (Toxoplasma gondii);
    • Kissan raapimatauti (Cat Scratch Disease);

Katso myös Koirien silmäsairaudet

Meidän potilaat

Usein kysytyt kysymykset

Missä iässä kissa voidaan steriloida tai kastroida?

Naaraskissat saavuttavat sukukypsyyden, kun ne painavat noin 2 kiloa. Toisin sanoen kissa, joka painaa 2 kg tai enemmän, katsotaan sukukypsäksi iästä riippumatta

Kissan kiima liittyy päivänvalon määrään – mitä enemmän valoa, sitä nopeammin kissa tulee "juoksuun". Kiima-aika ajoittuu tyypillisesti keväästä syksyyn, jolloin päivänvalo on runsaimmillaan. Sisäkissoilla, jotka elävät valaistussa ympäristössä, päivänvaloa on käytännössä ympäri vuoden. Siksi sisäkissat voivat tulla kiimaan milloin tahansa vuoden aikana, jos valoisa aika ylittää 14 tuntia vuorokaudessa.

NB! Sterilointi vai kastraatio? On tärkeää erottaa nämä kaksi termiä: Sterilointi = lisääntymisen estäminen ilman sukupuolielinten poistoa (esim. munanjohdinten tai siemenjohtimien katkaisu), Kastraatio = sukupuolielinten kirurginen poisto (naarailla munasarjat +/- kohtu, uroksilla kivekset)

Nämä termit sekoitetaan usein. Tavallisesti eläinten omistajat käyttävät sanaa "kastraatio" uroksille ja "sterilointi" naaraille, vaikka lääketieteellinen ero on toimenpiteen sisällössä, ei sukupuolessa.

Me suoritamme kastraatioita, eli poistamme sisäiset sukupuolielimet sekä kissoilta että kolleilta.

Tarjoamme myös varhaiskastraatiota, alkaen 2 kuukauden iästä, kun kissan paino on vähintään 2 kg.

Pitääkö antaa sisäloislääkitys ennen rokotusta?

Aikuisille eläimille tulee antaa loislääkitys ennen vuosittaista rokotusta vain siinä tapauksessa, että omistaja ei tee säännöllistä ennaltaehkäisevää matolääkitystä, eli jos sisäloisia häätävää lääkettä ei anneta vähintään kahdesti vuodessa

Jos madotus tehdään säännöllisesti, erillistä loislääkitystä ennen vuosirokotusta ei tarvita.

Sen sijaan ensimmäistä rokotusta edeltävä madotus pennuille ja kissanpennuille on aina välttämätön, koska loistartunta on niillä todennäköinen.

Ennaltaehkäisevä madotus tarkoittaa kertaluonteista sisäloislääkkeen antamista

Jos eläimellä on jo todettu matoja, tarvitaan hoidollinen madotusohjelma, joka määräytyy seuraavien tekijöiden mukaan: loislaji, eläimen ikä, riskiryhmä, johon eläin kuuluu (esimerkiksi: kasvattaja, löytöeläinkoti, monikissatalous, hoitokoti, ulkoileva kissa jne.)

Tällaisessa tilanteessa suositellaan aina eläinlääkärin konsultointia.

Sisäkissoille tarvitaan ennaltaehkäisevä madotus aivan kuten muillekin kissoille.

Kissat, jotka saalistavat hiiriä, lintuja tai muuta riistaa, tulee madottaa ja hoitaa myös ulkoloisten varalta vähintään neljä kertaa vuodessa

Pennut ja kissanpennut tulee madottaa vähintään neljä kertaa ensimmäisen elinvuoden aikana.

Vastaus: Kyllä — pennuille ja kissanpennuille ennen ensimmäistä rokotusta madotus on ehdottomasti tarpeen. Aikuisten koirien ja kissojen loislääkitys tehdään rokotuksista riippumatta.

Pitääkö rokottaa kissaa, joka elää vain sisätiloissa?

Myös täysin sisätiloissa elävät kissat tarvitsevat rokotuksia, sillä omistajat voivat tuoda taudinaiheuttajia kotiin kengissä tai vaatteissa. Esimerkiksi kissarutto (panleukopenia) on yhä yleinen ja vakava sairaus.

Rokotusten kannalta tärkeintä on suojata nuori eläin heti elämän alussa. Kissanpennut ja koiranpennut rokotetaan yleensä 2–3 rokotuskierroksessa, ja viimeisen rokotuksen tulee tapahtua, kun eläin on yli 16 viikon ikäinen.

Myöhemmät rokotusaikataulut määräytyvät eläimen elintavan ja riskiryhmän mukaan. Täysin sisäkissojen rokotuksia voidaan yleensä tehdä 2–3 vuoden välein.

Kyllä, pitää

Mistä tietää, että kissa on sairastunut?

Kissat ovat erittäin taitavia peittämään kipua ja sairautta. Ne eivät näytä oireita samalla tavalla kuin koirat – ne eivät itke, valita tai huuda. Siksi sairauden merkit voivat olla hyvin hienovaraisia.

Yleisin merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa, on muutos kissan käyttäytymisessä tai päivittäisissä rutiineissa. Kissa, joka ei voi hyvin: ei syö, on vetäytyvä ja väsynyt, ei reagoi omistajiin, ei halua leikkiä tai olla kontaktissa, makaa jännittyneenä eikä rentoudu.

Paras henkilö huomaamaan pienimmätkin muutokset kissan käytöksessä on omistaja itse

Vastaus: Heti kun huomaat muutoksen kissasi käyttäytymisessä tai rutiinissa, on syytä hakeutua eläinlääkäriin