+372 50 80 660 Õismäe tee 115A, Tallinn

Ma-Pe: 10-18
La, Su: suljettu

Visuaalinen diagnostiikka

Koti • Palvelut • Visuaalinen diagnostiikka

Visuaalinen diagnostiikka (röntgen- ja ultraäänitutkimus) – mitä ne antavat meille ja miksi joskus on tärkeää tehdä molemmat tutkimukset.

Yleensä eläimen kliinisen tutkimuksen jälkeen aloitamme diagnostiikan verikokeilla, riippuen oireista ja iästä, mutta monissa tapauksissa tarvitaan lisätutkimuksia ongelman syyn löytämiseksi. Tietenkin jokaisessa menetelmässä on omat hyvät ja huonot puolensa, joten kuuntele aina, mitä eläinlääkärisi suosittelee.

Röntgentutkimuksella voimme havaita :

tiineyden ja sikiöiden lukumäärän 42 päivän kuluttua astutuksesta tai ongelmia tiineydessä jne

muutoksia henkitorvessa ja keuhkoissa, elinten koon muutoksia

röntgenissä näkyvät vierasesineet

röntgenissä näkyvät vierasesineet

kontrastikivet virtsarakossa, munuaisissa tai virtsateissä, sisäiset kasvaimet

kontrastikivet virtsarakossa, munuaisissa tai virtsateissä, sisäiset kasvaimet

muutoksia luukudoksessa ja nivelissä, elinten koon muutoksia

Ultraäänitutkimus antaa meille enemmän tietoa yksittäisten elinten tilasta, koska sen avulla voimme “katsoa elimen sisään”, eli nähdä rakenteet ja kaikkein pienimmät muutokset.

Joidenkin elinten toiminnan arviointiin pelkkä verikoe ei aina riitä, sillä alkuvaiheessa elimistö pystyy kompensoimaan vajaatoimintaa. Veriarvoissa muutokset näkyvät usein vasta, kun toimintahäiriö on edennyt yli 75 %:iin – kuten esimerkiksi munuais- tai maksavajeessa.

Lisäksi voimme ultraäänellä havaita:

ei-kontrastiset vierasesineet tai kivet

ei-kontrastiset vierasesineet tai kivet

ei-kontrastiset vierasesineet tai kivet

tiineyden varhaisessa vaiheessa tai patologisia muutoksia kohdussa ja munasarjoissa

tiineyden varhaisessa vaiheessa tai patologisia muutoksia kohdussa ja munasarjoissa

tarkasti mitata ruoansulatuskanavan seinämien paksuuden ja pienimmätkin muutokset kerroksissa

tarkasti mitata ruoansulatuskanavan seinämien paksuuden ja pienimmätkin muutokset kerroksissa

Voimme arvioida haiman, lisämunuaiset, eturauhasen rakenteen jne.

Voimme arvioida haiman, lisämunuaiset, eturauhasen rakenteen jne.

Molemmat menetelmät täydentävät toisiaan. Keskustelumme ja oireiden kartoittamisen avulla voimme valita parhaan diagnostiikkasuunnitelman, jotta voimme tehdä diagnoosin ja määrätä oikean hoidon

Usein kysytyt kysymykset

Missä iässä kissa voidaan steriloida tai kastroida?

Naaraskissat saavuttavat sukukypsyyden, kun ne painavat noin 2 kiloa. Toisin sanoen kissa, joka painaa 2 kg tai enemmän, katsotaan sukukypsäksi iästä riippumatta

Kissan kiima liittyy päivänvalon määrään – mitä enemmän valoa, sitä nopeammin kissa tulee "juoksuun". Kiima-aika ajoittuu tyypillisesti keväästä syksyyn, jolloin päivänvalo on runsaimmillaan. Sisäkissoilla, jotka elävät valaistussa ympäristössä, päivänvaloa on käytännössä ympäri vuoden. Siksi sisäkissat voivat tulla kiimaan milloin tahansa vuoden aikana, jos valoisa aika ylittää 14 tuntia vuorokaudessa.

NB! Sterilointi vai kastraatio? On tärkeää erottaa nämä kaksi termiä: Sterilointi = lisääntymisen estäminen ilman sukupuolielinten poistoa (esim. munanjohdinten tai siemenjohtimien katkaisu), Kastraatio = sukupuolielinten kirurginen poisto (naarailla munasarjat +/- kohtu, uroksilla kivekset)

Nämä termit sekoitetaan usein. Tavallisesti eläinten omistajat käyttävät sanaa "kastraatio" uroksille ja "sterilointi" naaraille, vaikka lääketieteellinen ero on toimenpiteen sisällössä, ei sukupuolessa.

Me suoritamme kastraatioita, eli poistamme sisäiset sukupuolielimet sekä kissoilta että kolleilta.

Tarjoamme myös varhaiskastraatiota, alkaen 2 kuukauden iästä, kun kissan paino on vähintään 2 kg.

Pitääkö antaa sisäloislääkitys ennen rokotusta?

Aikuisille eläimille tulee antaa loislääkitys ennen vuosittaista rokotusta vain siinä tapauksessa, että omistaja ei tee säännöllistä ennaltaehkäisevää matolääkitystä, eli jos sisäloisia häätävää lääkettä ei anneta vähintään kahdesti vuodessa

Jos madotus tehdään säännöllisesti, erillistä loislääkitystä ennen vuosirokotusta ei tarvita.

Sen sijaan ensimmäistä rokotusta edeltävä madotus pennuille ja kissanpennuille on aina välttämätön, koska loistartunta on niillä todennäköinen.

Ennaltaehkäisevä madotus tarkoittaa kertaluonteista sisäloislääkkeen antamista

Jos eläimellä on jo todettu matoja, tarvitaan hoidollinen madotusohjelma, joka määräytyy seuraavien tekijöiden mukaan: loislaji, eläimen ikä, riskiryhmä, johon eläin kuuluu (esimerkiksi: kasvattaja, löytöeläinkoti, monikissatalous, hoitokoti, ulkoileva kissa jne.)

Tällaisessa tilanteessa suositellaan aina eläinlääkärin konsultointia.

Sisäkissoille tarvitaan ennaltaehkäisevä madotus aivan kuten muillekin kissoille.

Kissat, jotka saalistavat hiiriä, lintuja tai muuta riistaa, tulee madottaa ja hoitaa myös ulkoloisten varalta vähintään neljä kertaa vuodessa

Pennut ja kissanpennut tulee madottaa vähintään neljä kertaa ensimmäisen elinvuoden aikana.

Vastaus: Kyllä — pennuille ja kissanpennuille ennen ensimmäistä rokotusta madotus on ehdottomasti tarpeen. Aikuisten koirien ja kissojen loislääkitys tehdään rokotuksista riippumatta.

Pitääkö rokottaa kissaa, joka elää vain sisätiloissa?

Myös täysin sisätiloissa elävät kissat tarvitsevat rokotuksia, sillä omistajat voivat tuoda taudinaiheuttajia kotiin kengissä tai vaatteissa. Esimerkiksi kissarutto (panleukopenia) on yhä yleinen ja vakava sairaus.

Rokotusten kannalta tärkeintä on suojata nuori eläin heti elämän alussa. Kissanpennut ja koiranpennut rokotetaan yleensä 2–3 rokotuskierroksessa, ja viimeisen rokotuksen tulee tapahtua, kun eläin on yli 16 viikon ikäinen.

Myöhemmät rokotusaikataulut määräytyvät eläimen elintavan ja riskiryhmän mukaan. Täysin sisäkissojen rokotuksia voidaan yleensä tehdä 2–3 vuoden välein.

Kyllä, pitää

Mistä tietää, että kissa on sairastunut?

Kissat ovat erittäin taitavia peittämään kipua ja sairautta. Ne eivät näytä oireita samalla tavalla kuin koirat – ne eivät itke, valita tai huuda. Siksi sairauden merkit voivat olla hyvin hienovaraisia.

Yleisin merkki siitä, että kaikki ei ole kunnossa, on muutos kissan käyttäytymisessä tai päivittäisissä rutiineissa. Kissa, joka ei voi hyvin: ei syö, on vetäytyvä ja väsynyt, ei reagoi omistajiin, ei halua leikkiä tai olla kontaktissa, makaa jännittyneenä eikä rentoudu.

Paras henkilö huomaamaan pienimmätkin muutokset kissan käytöksessä on omistaja itse

Vastaus: Heti kun huomaat muutoksen kissasi käyttäytymisessä tai rutiinissa, on syytä hakeutua eläinlääkäriin

Varaa
aika