Karina Jefimova

Administraattori

Jokainen eläin jättää sydämeen oman jälkensä, ja myös minun sydämessäni on kivulias jälki.

Kasvoin koko lapsuuteni parhaan ystäväni kanssa — mäyräkoirani kanssa. Hän saattoi minut joka päivä kouluun ja tuli vastaan, ja näin 12 vuotta peräkkäin. Heti kun muutin ja menin yliopistoon, paras ystäväni lähti tästä maailmasta ja jätti sieluuni valtavan aukon, jota olin varma, ettei koskaan pystyisi täyttämään.

Parin vuoden kuluttua päätin ottaa itselleni rotan, ja vähitellen aloin voida paremmin.

Ymmärsin, että voin paremmin eläinten ympäröimänä, ja päätin mennä töihin eläinklinikalle. Nyt ymmärrän, että se oli elämäni paras päätös, sillä jokainen päiväni kuluu apuamme tarvitsevien eläinten parissa, ja auttaessani niitä ne auttavat minua parantamaan sieluni kuilua ensimmäisen koirani menetyksestä.

Nyt olen Lulun — australianpaimenkoiran — onnellinen omistaja. Opimme toisiltamme joka päivä luottamaan ja rakastamaan ehdoitta. Uskon, että jokaisen koiranomistajan velvollisuus on antaa lemmikilleen arvokas ja monipuolinen elämä perusharjoittelun kanssa, siksi käymme viikoittain asiantuntijoilla.